Kaikki alkoin siitä, kun esikoistyttäremme sai synttärilahjaksi nukketalon.

Sitä minä sitten aloin tapetoimaan ja sisustamaan. Massailin ruokia, hahmoja ja huonekaluja. Ajattelin ensin että olen ihan kajahtanut, kun olin niin innoissani tästä!

Kun tytön talo alkoi valmistua, olin harmissani... mitäs nyt??

Löysin facebookin kautta ryhmän nukkekotiharrastajista ja tajusin, etten ollutkaan tämän harrastuksen kanssa yksin. Siitä se ajatus sitten lähti.. halusin omankin talon!

Omaa taloa odotellessa sisustelin kenkälaatikoita, "roomboxeja" .

Alkoi jo tuntua, ettei minulle taloa löytyisikään, kunnes mieheni sanoi yhtenä päivänä ostaneensa minulle vanhan lundbyn. Voi sitä riemun ja ilon määrää! :)

Tällä tiellä ollaan.. Lundbyssani on jo alakertakin, tänään saapuu uusi talo ja huuto.netissä on huuto kesken lundby stocholmista.

Tämä harrastus... " se vei koko käden" <3